Rippileiri on ripareiden klassisimmasta päästä: sillä ei ole erityistä teemaa, se kestää suunnilleen viikon ja siellä ollaan vuorokauden ympäri. Leiriympäristössä ystävyyteen, rakkauteen ja elämän suuriin kysymyksiin liittyvät teemat ovat läsnä paitsi opetuksessa myös käytännön tasolla. Ympäristö on monelle epätavallinen: leiriläinen tulee viikon ajaksi keskelle luontoa osaksi täysin uutta yhteisöä, jonka kanssa hän joutuu tai pääsee jakamaan käytännössä kaiken. Tilanne voi olla antoisa. Toisaalta ristiriidoiltakaan ei voi välttyä. Jatkuva yhdessäolo muiden kanssa herättää ihmisissä usein vahvoja tunteita ja ajatuksia. Riparin apuohjaaja Sini Siimes koki oman riparinsa yhteisöllisyyden niin voimakkaana ja positiivisena, että hän on ohjannut leirejä viimeiset kuusi vuotta. – Tulin itse riparille kavereiden kanssa sen kummempia odottamatta, mutta leirin yhteisöllisyys yllätti minut, Siimes kertoo. uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut riparilla helpompaa kuin muualla. Toivoisin, että riparilla nuoret pystyisivät myös pysähtymään ja rauhoittumaan. Sellaisia hetkiä ei välttämättä ole monenkaan arjessa kovin usein. Jotkut ovat kokeneet, että riparilla ihmisten väliset dynamiikat ovat olleet erilaiset kuin koulussa, jossa ne ovat saattaneet jumiutua tietynlaisiksi vuosien ajaksi. Rippikoulussa koetun yhteisöllisyyden ei tarvitse päättyä riparikesään: jos nuori on kokenut ripariyhteisön mukavaksi, hän voi harkita osallistumista seurakunnan muuhun toimintaan. -> Jugendgruppe und Isosetschulung

Rippileiri ist vom klassischsten Teil des Riprap: Es hat kein bestimmtes Thema, es dauert etwa eine Woche und wir sind rund um die Uhr dort. Im Camp-Umfeld werden Themen rund um Freundschaft, Liebe und die großen Fragen des Lebens nicht nur im Unterricht, sondern auch auf praktischer Ebene präsent. Die Umgebung ist für viele ungewohnt: Der Camper kommt für eine Woche mitten in die Natur als Teil einer völlig neuen Gemeinschaft, mit der er praktisch alles teilen muss oder darf. Die Situation kann lohnend sein. Andererseits lassen sich Widersprüche auch nicht vermeiden. Die ständige gemeinsame Zeit mit anderen weckt bei Menschen oft starke Gefühle und Gedanken. Riparis stellvertretende Ausbilderin Sini Siimes erlebte das Gemeinschaftsgefühl in ihrem eigenen Ripari so stark und positiv, dass sie seit sechs Jahren Camps leitet. „Ich bin selbst mit meinen Freunden zum Camp gekommen, ohne viel zu erwarten, aber der Gemeinschaftsgeist des Camps hat mich überrascht“, sagt Siimes. Bei Ripari war es einfacher, neue Leute kennenzulernen als anderswo. Ich würde mir wünschen, dass auch die Jugendlichen an der Uferpromenade anhalten und sich beruhigen können. Solche Momente kommen im Alltag vieler Menschen nicht unbedingt sehr häufig vor.Einige hatten das Gefühl, dass die Dynamik zwischen den Menschen bei ripar anders war als in der Schule, wo sie vielleicht schon seit Jahren auf eine bestimmte Art und Weise feststecken. Das in der Pfarrschule gelebte Gemeinschaftsgefühl muss nicht an der Pfarrschule enden: Wenn der Jugendliche die Pfarrgemeinschaft als angenehm empfunden hat, kann er über die Teilnahme an anderen Aktivitäten der Pfarrei nachdenken. -> Jugendgruppe und Isosetschulung